Piäsivu | Kennel | Hurtat | Kasvatit | Harrastukset | Galleria | Päeväkirja | Tassunjälki | Jälkiä
Savun kennelin juuret istuvat tiukasti 70-luvulla, jolloin isäni anoi kennelnimeä itselleen.
Perheemme asusteli tuolloin Lapissa, Savukoskella, josta isäni muodosti kennelnimensä.
Kennelin historian aikana on sekä paikkakunnat että sen pitäjät muuttuneet. Kesällä 2008 sain
viimein aikaiseksi anoa Kennelliitolta nimeni liittämistä Savun kennelin toiseksi haltijaksi.
Tämän myötä myös ensimmäinen lapinporokoirapentue on syntymässä samassa ryminässä maailmaan kesän 2008 aikana.
Vuosien varrella olemme kasvattaneet vain muutaman pentueen eli tarkemmin sanottuna viisi
suomenpystykorvapentuetta sekä yhden karjalankarhukoirapentueen. Rotuinamme ovat toimineet siis
kansalliset ylpeytemme, ja näin tullee suurella todennäköisyydellä olemaan myös tulevaisuudessa.
Kapellimestarin tahtipuikkoa tulevaisuudessa tulee heiluttamaan allekirjoittanut, sillä tällä hetkellä
isälläni ei ole hallussaan yhtään nelijalkaista karvaista kaveria.
Vuoden 2004 kesällä toteutui oma pitkäikäinen haaveeni, koska silloin lapinporokoira Kuutti asteli elämääni. Lapinporokoira rotuna oli kiehtonut minua jo pikkutytöstä lähtien, mutta vasta muutettuani omilleni kykenin viimein ottamaan itselleni unelmoimani ko. rodun yksilön. Historiani konkreettisesti rodun parissa on vielä varsin lyhyt, mutta ennen Kuutin ottamista olin tutustunut kyllä rotuun tarkasti, ammentaen tietoa esim. Lapinkoira-lehden kautta sekä kuunnellen juttuja tarkasti isäni kautta. Lapinporokoirissa minua on aina viehättänyt niiden peruskoiran olemus, joka on viime vuosien aikana täydentynyt oman koiran avulla hyvin monilla muilla positiivisilla ominaisuuksilla. Koen lapinporokoiran olevan omalla tavallaan haastava rotu, koska ne eivät ns. syö mitään eväitä ilman asian tarkkaa pureskelua. Toisin sanoen joinain hetkinä toivoisin näiden ajattelevan vähemmän! Toisaalta taas se tuntuu olevan juuri se juttu, jonka takia tämä rotu kiehtoo itseäni aina vain enemmän. Tiedonjano tuntuu vain kasvavan ajan kuluessa, ja yhä enemmän tulee käytettyä aikaa eri koirayksilöihin , niiden omistajiin ja koirien sukutauluihin paneutuessa. "Koiraharrastaminen" on todella jokapäiväistä hommaa, mutta onneksi siitä saatava "palkka" on mitä parhain.
Koirien kasvattamista ajatellen suoritin syksyllä 2006 kasvattajan peruskurssin, joka mahdollisti konkreettisesti mahdollisuuden kasvattaa jonain päivänä ehkä jopa se oma pentue omalle nartulle. Tuo hetki tulikin loppujen lopuksi suhteellisen nopeasti, sillä päädyin harkinnan jälkeen toteuttamaan pentueen jo ensimmäiselle lapinporokoiranartulleni Kurjenkanervalle eli Kuutille. Uskon, että minulla on käsissäni yksilö, jonka ominaisuudet ovat riittävät, kun ajattelen omia jalostuskriteerejäni. Haluan, että lapinporokoira säilyisi tulevaisuudessa sellaisena, että se säilyttäisi sellaisia ominaisuuksia, jotka mahdollistaisivat sen käytön alkuperäisessä työssään poropaimenena. Edellinen vaade pitää sisällään monia ominaisuuksia niin luonteen kuin koirien rakenteenkin osalta, joista listaan tässä vain muutaman. Rodunomaisena ihannelapinporokoirani pidän itsevarmaa, suhteellisen itsenäistä,vilkasta, varmahermoista, ravaajalle tyypillisen kestävän rakenteen omaavaa, laadultaan ja tiheydeltään oikean karvapeitteen omaavaa koirayksilöä. Rakenteen osalta tarkemmin asiaan voi perehtyä tutustumalla rotumääritelmään, jonne pääsee sivuiltamme Jälkiä-sivun kautta. Luonne on terveyden ohella tärkein ominaisuus, jota eniten arvostan jokaisessa koirassa. Luonteen kanssa joudumme elämään joka päivä. Tästä johtuen pyrin eri yhdistelmiä kaavaillessani ottamaan erityisesti huomioon vanhempien luonteet. Mikään koira ei toki ole täydellinen, jonka vuoksi jokaisessa yhdistelmässä joutuu pakosti tekemään kompromisseja. Suurimmat kompromissit voi tehdä ulkonäön suhteen, sillä se on lopulta koiralla vain mukava plussa, jos sitä löytyy.
Edellä mainituissa asioissa varmasti omalta osaltaan kuultaa läpi se millaisia lapinporokoiria tavoittelen kasvattavani tulevaisuudessa. Vanhempien tulee täyttää mahdollisimman hyvin kirjoittamiani ominaisuuksia sekä luonnollisesti niiden tulee olla kaikinpuolin terveitä eli käytän ainoastaan terveystarkastettuja koiria omissa jalostusyhdistelmissäni. Toivottavasti myös jatkossa pääsen ennen tulevaa astutusta tutustumaan nartuilleni valitsemiin uroksiin, sillä silloin voin rauhallisemmin mielin odottaa tulevia pentuja, kun olen itse henkilökohtaisesti saanut hyvissä ajoin tutustua uroksen sielunelämään. Luonteen osalta tahdon vielä tarkentaa, että jalostukseen valitsemissani koirissa ei saa ilmetä etenkään aggressiivisuutta tai vastaavasti arkuutta.
Näin lopuksi kerron lyhyesti itse kirjoittajasta eli olen vuosimallia -82 oleva nuori nainen, joka peri "koirahulluuden" isältään jo syntyessään. Helsinkiin tieni vei opiskeluni maatalous-metsätieteellisessä tiedekunnassa kotieläinten ravitsemuksen ja jalostuksen parissa, josta tarkoituksen on saada paperit ulos heinäkuun 2008 loppuun mennessä. Työn saralla minua kiinnostaisi alkuun tehdä hanketyyppisiä juttuja, joiden avulla työtehtävät olisivat mahdollisimman monipuolisia. Muuten minua kiinnostaisi ammentaa lisätietoa koirien ravitsemuksesta, jonka suhteen on olemassa suuria suunnitelmia yhdessä erään opiskelijaystäväni kanssa. Aika näyttää toteutuuko yhteinen haavemme edellisen suhteen. "Urani" koiraharrastamisen parissa on Kuutin mittainen eli aikaa ennen Kuuttia olen laukannut ainoastaan pitkin metsiä perheemme metsästyspystykorvien perässä, havannoiden niiden työskentelyä alkuperäisessä tehtävässään. Kuutin myötä tutuiksi ovat sitten tulleet, niin haku, agility, TOKO sekä tärkeinpänä etsintäkoirailu. Olosuhteet huomioonottaen joudun Kuutin ja Kipinän kohdalla testaamaan niiden ominaisuuksia poropaimenena Porokoirakerhon vuosittain järjestämien poropaimennustestien avulla. Kuutin kohdalla ensimmäinen yritys tapahtui keväällä 2008, jolloin yllättäen näin, ettei Kuutti innostunut paimentamaan poroja. Aiemmat kohtaamiset porojen kanssa Kuutilla olivat johtaneet siihen, että korvat menivät tukkoon ja kauhea into oli porojen perään. Tästä syystä ko. testitilanne oli itselleni melkoinen yllätys. Onneksi minulla on olemassa kontakteja muutamiin poromiehiin, joiden poroilla pääsen ainakin uudemman kerran testaamaan vielä Kuutin taipumuksia.
Tulevilta pennunomistajilta toivon aitoa kiinnostusta lapinporokoiraan rotuna, sen tiettyjen ominaisuuksien vaalimista, mutta tärkeimpänä mahdollisimman hyvän kodin tarjoamista, sillä ansaitakseen lapinporokoiran hyväksynnän/omistajan "palvonnan" tulee sinun olla koiraasi kohtaan oikeudenmukainen ja hyvä johtaja. Silloin saavutat koirasi kanssa sellaisen sanomattoman yhteyden, joka toivottavasti vallitsee välillänne mahdollisimman pitkään. Mikäli luonto ja siellä liikkuminen ovat sinulle tärkeitä asioita elämässäsi, niin uskon, että silloin tämän rodun yksilö on paras kaveri teidän yhteisille luonnonpoluillenne. Mikäli suuntaat katseesi enemmän koiraharrastamisen puolelle, niin silloin nämä kaverit saattavat omalla tavallaan saattaa sinut kokeilemaan täysin uusia koulutusniksejä. Kypsyminen mainioksi harrastuskoiraksi saattaa vaatia hieman enemmän kuin mihin olet ehkä tottunut, mutta lopulta uskon, että omistat koiran, joka toimii kuin ihmisen ajatus.
Mikäli tämä paatos ei saanut sinua pyörähtämään kannoillasi 180 astetta, niin vastaan mielelläni mieltäsi askarruttaviin
kysymyksiisi näistä minut täysin mukaansa tempaamista koiruuksista. Sivun alalaidasta löydät tarkemmat yhteystietoni.
Koiramaisin ajatuksin, Anna
Yhteystietoni:
- anna.kortekangas(a)gmail.com
- puh.nro: 0400 633 173